30.3-2.4.17

Emme saaneet loppu viikkona Miriamia kiinni, joten olimme vain omissa oloissamme ja nautimme aurinkoisen kesäisestä Prahasta.
     Sunnuntaina kävimme jälleen kuvailemassa Old Town Squarella. Sinne ilmestyneen pääsiäistorin, ja auringon, vuoksi aukio kuhisi iloisista ihmisistä. (Pääsiäinen on täällä ilmeisen iso juhla, kun se aloitetaan hyvissä ajoin jo 3 viikkoa etuajassa.) Kuvia ei kuitenkaan kertynyt kuin muutama kymmenen sillä tuntui, että aina kun olin ottamassa ihmisistä kuvia, minua tuijotettiin suoraan linssin läpi silmiin, mikä tuntui vähän häiritsevältä. Luultavasti myös paahtavalla auringolla oli osuutta asiaan, joka teki kuvailusta vähän tukalaa. Onneksi tässäkin tapauksessa laatu korvaa määrän, sain muutaman ihan hyvän otoksenkin otettua.

3.4.17

Aamu alkoi mukavasti Wilma-viestillä, missä kerrottiin, että meiltä puuttuu vielä yksi kurssi, joka tulisi suorittaa ennen kuin voimme valmistua. Niimpä käytimme sateisen maanantain tekemällä Työelämätaidot-verkkokurssia monta tuntia, ja pääsimme hädin tuskin puoleen väliin.
     Emme olleet vieläkään kuulleet Miriamista, joten päätin laittaa hänelle uudestaan sähköpostia, mihin hän onneksi iltapäivällä vastasikin. Sovimme, että menemme koululle tiistaina klo 10.

4.4.17

Sovimme näkevämme aamulla Jaroslavin, jotta hän voisi ohjata meitä valitsemaan kuvia käsiteltäväksi. Hän oli kuitenkin taas vähän ulalla, että miten voisi meitä auttaa, joten ohjasi meidät tietokoneluokkaan, ilman minkään näköisiä neuvoja tai vinkkejä kuvien valitsemisen suhteen. Ehkä hänen ajatuksensa on katsoa niitä sitten käsiteltyinä.
     Haastetta koulun koneissa tuo Tsekin kieli. Kaikki on Tsekiksi, joten välillä joutuu vähän arvailemaan, mitä pitäisi klikata. Myös kirjaimet toimivat eri tavalla heidän näppäimistöissään. Käytin varmaan 10 minuuttia etsiessäni @-merkkiä. Onneksi sentään Photoshop on englanniksi, niin sen kanssa ei tarvitse arvailla.
     Käsittelimme aikaisemmin ottamiamme kuvia jonkin aikaa, kunnes Miriam tuli meitä tervehtimään. Saimme sovittua vähän etukäteen päiviä, milloin tulisimme koululle ja mitä ohjelmaa meillä olisi tiedossa. Jotenkin helpompi olla, kun tietää jo etukäteen milloin on mitäkin ja missä pitää olla.
     Kuvien käsittely alkaa jo sujumaan, enää pitäisi tietää, että minkälaista jälkeä meiltä odotetaan. Tavoitteet on tietenkin korkeat, mutta aina ei osaa katsoa omia kuviaan kauhean objektiivisesti, siksi on kiva saada palautetta ja kritiikkiä, jotta tietää mihin keskittyä. Ja sitä olemme onneksi saaneetkin, ainakin suurpiirteisesti. Vielä, kun joku kertoisi mitkä kuvat ovat sopivia valokuvakirjaan, ja muutenkin hieman tarkennusta, miten se tulee tehdä. Onneksi on vasta kolmas viikko menossa, joten aikaa pitäisi vielä olla ihan riittävästi.
     Ollaan tässä tovi Minnan kanssa jännitetty, että kuinka isot portfoliosta sekä valokuvakirjasta pitäisi tulla. Saatiin kuitenkin Micheleltä selvyys, että blogi toimii meidän prosessiportfoliona, joten nyt voi keskittyä kunnolla valokuvakirjaan (toki blogi kulkee hyvin tässä vierellä😉).
     Loppu päivä menikin sitten työelämätaidot-kurssin parissa, jonka tehtävät saimme onneksi tehtyä loppuun. Nyt vaan odotellaan tenttiä.

5.4.17

Koulu alkoi peräti niinkin aikaisin kun kello 9. Meillä oli Dorothan photoshop-tunti. Tällä kertaa muokattiin kuvaa naisesta. Tarkoituksena oli saada nainen näyttämään patsasmaiselta ja siloitella esimerkiksi ihoa, sekä pehmentää varjokohtia. Tehtävästä teki haastavan se, että siinä tuli käyttää monia eri layereitä, eikä aina pysynyt perillä millä layerillä tulisi milloinkin olla.
     Dorotha näytti ja selitti Minnan koneella mitä piti tehdä, ja suurimmaksi osaksi pysyin kyllä kärryillä ja pystyin edetä samaa tahtia. Jokin kohta minulta jäi huomaamatta, joten jäin vain seuraamaan miten Minnan kuva eteni. Ajattelin, että hän olisi neuvonut minuakin eteenpäin, mutta kehotti Minnaa opastamaan minut eteenpäin. Tehtävä oli kuitenkin edennyt aika reippaasti jo siitä kohdasta, mihin olin jäänyt, eikä enää kumpikaan oikein muistettu, että mitä kaikkia vaiheita tuli. Onneksi Minna hallitsee photoshopin hieman minua paremmin, joten pääsin taas samaan kohtaan muiden kanssa, ennen kuin tunti jatkui eteenpäin. Tehtävä jäi hieman kesken, niinkuin edelliselläkin viikolla ollut tehtävä, en tiedä saammeko sitä koskaan valmiiksi.
     Ilta menikin taas blogia kirjoitellessa.

Muniiko kukko?

Kyllästynyt turisti

Pääsiäiskoristeet täällä on ihan omaa luokkaansa

26.03.17

Viikonloppu otettiin rennosti ja käytiin tutustumassa lähialueen ulkoilumahdollisuuksiin. Täältä löytyy huikeat maisemat ja korkeuserot jo ihan muutaman sadan metrin päästä.
    Päätimme myös poiketa keskustassa Old Town Squarella kuvailemassa turisteja, sekä astronomista kelloa, koska sää oli niin hyvä. Aurinko alkaa jo lämmittämään, vaikka tuuli olikin kova. Jaroslav oli ohjeistanut meitä kuvailemaan ihmisiä, etenkin silloin, kun kello lyö ja ihmiset keskittyvät vain tuijottamaan sitä. Niistä tulikin ihan hauskoja. Ihmisiä on kiva kuvata silloin, kun he eivät tiedä olevansa kuvattavana, ne ovat silloin luonnollisimmillaan.

27.03.17

Maanantaina aloitettiin koulu jo yhdeksältä. Kävimme näyttämässä Jaroslaville torstaina ja sunnuntaina ottamiamme kuvia. Pikku hiljaa alkaa löytyä suunta, mihin molemmat haluavat kuvien suhteen keskittyä.

28.03.17

Tätä päivää oli odotettu, Praha Zoo kutsui! Sää oli ihan mieletön, aurinko paistoi ja oli oikeasti jo kuuma. Olin etukäteen netistä katsonut, että eläintarha on noin 45 hehtaarin kokoinen, ja olihan se ihan älyttömän iso. Se oli rakennettu mäen päälle ja ympärille, joten kävelyä tuli PALJON, 15 kilometriä. Meni meillä siellä aikaakin, yli viisi tuntia, eikä keretty edes kaikkia eläimiä nähdä. Meillä ei ollut etukäteen mitään strategiaa, miten edetä, mikä näin jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut olla ihan järkevää. Näimme kyltin, missä oli kuva norsuista sekä kirahveista, joten suunnattiin sen mukaan. Matkalla näkyin tietysti paljon muitakin eläimiä.
     Eläintarhassa pyöriessä tuli aika ristiriitaiset fiilikset, kun haluaa nähdä eläimiä, mitä ei voisi Suomessa ikinä nähdä, mutta kuitenkin tiedostaa samalla sen, että eläimet ovat vangittuna. Eläimille oli kuitenkin yllättävän hyvin järjestetty tilaa, ja niiden asumukset olivat varmasti mahdollisimman lähellä alkuperäistä asumusta.
     Kuvia tuli otettua yli 200, hieman haastetta toi aurinko ja kova valo, mutta samalla se loi mielenkiintoisia varjoja ja heijastuksia kuviin. Tietysti myös itse kuvattavat toi lisähaastetta, apinat kyllä tykkäsivät poseerata kameralle, mutten usko niiden tottelevan käskyjä.
     Yritin eläimien lisäksi myös kuvailla hieman turisteja, kun nyt näillä näkymin haluan keskittyä ihmisten kuvaamiseen ja oppia siitä enemmän.
 

29.03.17

Koululla oli eilen vuotuiset tanssiaiset, joten opetus alkoi poikkeuksellisesti vasta kymmeneltä. Olimme Jaroslavin kanssa sopineet näkevämme kymmenen jälkeen. Hän oli hieman pihalla, että mitä me taas siellä tehdään. Kävimme eilen ottamat kuvat läpi ja saimme niistä kommenttia, sekä vinkkejä, että mihin jatkaa tästä eteenpäin, sekä mihin keskittyä.
     Loppu päivä menikin sitten blogin kirjoittelussa sekä kuvien käsittelyssä.

23.03.17

Herätyskello soi seitsemältä, taisin nousta puoli kahdeksan. Liikaa uusia ja ihmeellisiä asioita pienelle ihmiselle, ei jaksa aivot pysyä mukana, niin väsyttää. Aamupalan jälkeen lähdettiin reippailemaan hieman ennen puoli yhdeksää kohti ratikkapysäkkiä. Suunnattiin suoraan keskustaan ja aloitettiin päivä sillä mitä tänne on tultu tekemäänkin, eli valokuvaamaan. Tavattiin Malostranskan asemalla opettaja Andrea sekä oppilaat. Andrea oli ilmeisesti ainakin käynyt Suomessa, kun tervehti meitä sanomalla "Terve!". Muuta ei sitten suomeksi keskusteltukaan.
     Asemalta lähdimme kohti Prahan linnaa. Kävelimme ihan normaalin näköistä katua ylös, kunnes vasemmalla oli pieni sivukuja ja siitä ylös johtavat jyrkät portaat. Hetken kapuamisen jälkeen oltiin linnan portin edustalla. Maisemat olivat sanoinkuvaamattoman hienot vaikka ilma oli harmaa ja sumuinen. Portilla meille tehtiin turvatarkastus, jonka jälkeen pääsimme linnan puolelle. Tehtävänä oli kuvata rakennuksia ja arkkitehtuuria yleensä.
      Kävelimme yli 12 kilometriä päivän aikana ja näimme ihan mielettömiä vanhoja rakennuksia sekä patsaita. Kiersimme linnan ilmaiset alueet läpi, säästimme maksulliset paikat seuraavaan kertaan. Kierroksen jälkeen kävimme vielä aseman kahvilassa kaakaolla, jossa Andrea ja oppilaat katselivat kuviaan ja keskustelivat tsekiksi. Me Minnan kanssa oikeastaan vaan hengailtiin mukana ja juteltiin omia juttuja.
     Kello oli melkein yksi, joten nälkä oli jo aikamoinen. Suunnattiin Palladium nimiseen kauppakeskukseen syömään, josta jatkoimme matkaa Astronomisen kellon luo. Meidän oli tarkoitus tavata Jaroslav, mutta emme enää siinä vaiheessa löytäneet häntä. Emme saaneet missään vaiheessa tarkkaa aikaa taikka paikkaa, jossa tavata. Pyörimme hetken aikaa siinä, ja päätimme lähteä kämpille, kun kello oli jo melkein puoli neljä.

24.03.17

Perjantai otettiin suhteellisen rennosti. Koululla ei ollut meille ohjelmaa, joten selasimme edellisenä päivänä ottamia kuvia ja valitsimme parhaimpia otoksia maanantaita varten.

Muitakin turisteja liikenteessä

St. Vituksen katedraali

21.03.17

Reitit kouluun, kämpille ja keskustaan alkaa jo sujumaan. Itse Prahan keskusta on edelleen iso mysteeri, paljon pieniä katuja, metrosta voi nousta kadulle eri kohdista ja kaikki on muutenkin vähän sekavaa pienelle Helsinkiläis tytölle.
     Kävimme koulussa näyttämässä töitä, mitä ollaan tähän asti tehty ja odotimme, että saisimme jo jonkin sortin lukujärjestyksen. Siellä on lopputyöt valmistuvilla käynnissä, jonka vuoksi opettajat ovat tosi kiireisiä, joten ei lukujärjestyksiä vielä. Sovittiin kuitenkin erään valokuvaus opettaja Jaroslavin kanssa, että mennään hänen ryhmänsä mukana katsomaan erästä valokuvanäyttelyä Prahan ytimeen iltapäivällä. Näyttely oli tunnetun Tsekkiläisen Karel Kuklíkin, se järjestettiin hänen kahdeksankymmenennen syntymäpäivänsä kunniaksi. Näyttelyn nimi oli A Photographic Dialogue with the Landscape - kuvia oli eri vuosikymmeniltä ja ne käsittelivät nimestäkin päätellen maisemaa eri tavoin. Kaikki kuvat olivat mustavalkoisia, niissä kuvattiin hautausmaita, hautakiviä ja hylättyjä rikkoutuneita patsaita. Muutamaa kuvaa lukuunottamatta, hänen kuvissaan ei esiintynyt ihmisiä.
     Näyttelyn jälkeen huomasimme, että muu porukka oli vain lähtenyt. Olimme ilmeisesti hieman hitaita, tai sitten heidän ei ollut tarkoituskaan odotella meitä vaan kaikki lähtivät siitä sitten omiin suuntiinsa. Jäimme vielä hetkeksi tutustumaan uuteen osaan Prahan keskustaa.

22.03.17

Päivä alkoi sateisissa merkeissä. Suunnattiin koululle jo puoli kymmeneksi, mikä tuntui kauhean aikaiselta, kun edellisenä päivänä menimme vasta yhdeksitoista. Tapasimme Miriamin hänen huoneessaan, josta hän saattoi meidät Dorothan photoshop-tunnille. Meidän ilmeet oli varmasti näkemisen arvoiset, kun astuttiin luokkaan ja nähtiin mitä heidän photoshop-kursseillaan tehdään. Taululla näkyi kuva "revitystä" appelsiinista, ensimmäinen ajatus oli, että kiva päästään seuraamaan miten tätä tehdään, mutta päästiinkin itse tekemään samaa tehtävää. Olin aivan pihalla, tuntui etten muistanut enään yhtään mitään, mitä oltiin Tiinan photoshop tunnilla käyty.. Onneksi Dorotha tuli kertomaan meille alusta asti mitä tehdä, ja Minna oli vähän enemmän perillä koko hommasta.
     Puolen päivän aikoihin lähdimme Dorothan toisen ryhmän kanssa näyttelyyn Malostranskáan. Näyttely oli Frantizek Skálan Riding School niminen näyttely, jossa oli hänen tekemiään töitä vuodesta 2004 lähtien. Näyttely oli outo, siellä ei ollut mitään yhdistävää tekijää töiden välillä, mikä tavallaan tekikin siitä mielenkiintoisen. Tietyn tyyliset teokset oli rajattu erilaisilla tilajärjestelyillä ja näyttelyä varten tehdyillä seinillä. Tila oli monta metriä korkea, joten sinne mahtui myös hyvin isompia installaatiotöitä.

Karel Kuklíkin valokuvanäyttelystä

Frantisek Skálan näyttelystä

First 24 hours

19.03.17

Ensimmäinen vuorokausi vietetty uudessa "koti" kaupungissa Prahassa. Kone lähti eilen Helsinki-Vantaalta noin puoli tuntia myöhässä kovan tuulen takia. Olen lentänyt sen verran, että tuttuun tapaan nukahdin heti, kun kone oli noussut ilmaan ja heräsin noin tunnin päiväunien jälkeen. Minna ei oikein osannut arvostaa unenlahjojani.
    Päätimme, että tavara paljouden vuoksi on järkevintä ottaa taksi lentokentältä, eikä alkaa suunnistamaan uudessa kaupungissa. Ystäväni kertoi Liftago Taxi sovelluksesta, jota hän oli käyttänyt vieraillessaan täällä tammikuussa. Se listaa lähialueen kuskit ja heidän tarjouksensa, joten voi kätevästi valita itselleen edullisimman ja lähimpänä olevan kuskin. Matkaan lentokentältä asunnolle meni noin 20 minuuttia.
     Meidän vuokraemäntä Stana on erittäin sympaattinen pieni nainen. Hän oli laittanut minulle sähköpostiin jo hyvissä ajoin selkeät ohjeet miten päästään lentokentältä asunnolle julkisilla, tai vaihtoehtoisesti taksilla. Hän oli ovella vastassa skumppapullo kainalossa, ja piti esittelykierroksen tässä ehkä 30neliön kaksiossa.
     Kävimme paikallisessa pubissa syömässä, ja ostamassa viereisestä marketista muutama pullo vettä, jonka jälkeen saikin jo melkein käydä unille.


20.03.17

Olimme sopineet Miriamin kanssa, että tapaamme koululla klo 10. Jännitin, että mitenköhän löydetään perille ja ajoissa, kun asunnolta koululle kuljetaan ratikalla ja bussilla. Mutta hyvin selvittiin! Matkaan meni yhteensä vajaa 40 minuuttia ovelta ovelle.
     Koulu on ISO. Ja hieno! Miriam piti meille kierroksen koulun tiloissa ja esitteli opiskelijoiden tekemiä töitä, joita oli esillä pitkin koulua. Saattoi iskeä pieni alemmuuskompleksi niitä ihastellessa. Koulussa oli isot tilat työskentelyyn ja Miriam kertoikin, että opettajien tiloista on pihistetty, jotta opiskelijoilla on mahdollisimman isot tilat työskennellä. Se näkyi myös ruokalan koossa.
     Kierroksen jälkeen Miriam lähti käymään meidän kanssa metroasemalla ja auttoi meitä saamaan opiskelijaliput, joilla päästään kulkemaan ympäri Prahaa edullisesti. Asemalta suuntasimme Minnan kanssa kohti Prahan keskustaa. Nälkä oli jo niin kova, että taisimme mennä ensimmäiseen kohtuuhintaiseen paikkaan syömään. Ruoan jälkeen yritimme saada jotain selkoa Prahasta. Olimme aivan hukassa, vaikka meillä oli kaksi karttaakin mukana. Jossain välissä löydettiin kuitenkin oikea suunta ja lähdettiin kulkemaan kohti Vltavaa. Kuvailin kävellessä hieman kaikkea vastaantulevaa.
     Praha on täynnä taidetta, jopa vesitornit on tehty esittämään jotain muuta kuin mitä ne oikeasti ovat. Odotan innolla tulevia viikkoja, kun pääsen tutustumaan paremmin tähän taiteen ja kulttuurin mekkaan.

Näköala sillalta keskustaan päin

Saari Vltavassa

Kyyhkyläiset

Muitakin turisteja liikenteessä

Muistomerkki kommunismin uhreille

Kirsikankukkia

Vaihdon alkuvaiheet

Olen Nea Isännäinen ja olen toisen vuoden kuva-artesaani opiskelija Hyvinkään Hyriasta. Olen lähdössä vaihtoon Tsekin pääkaupunkiin Prahaan maaliskuussa 2017. Vaihto kestää vain 9 viikkoa, eli lukukauden loppuun, joten valmistun heti sieltä palattuani.
   En joudu lähtemään reissuun yksin, vaan saan matkaseurakseni luokkakaverini Minna Heikkilän. Koulu on nimeltään Skola Michael, sen opetus on painottunut valokuvaukseen. Tarkoituksena on oppia valokuvauksesta vieläkin enemmän ja kehittyä siinä niin, että siitä saa tulevaisuudessa myös ammatin.