21.4.17

Perjantaina kävimme Merin kanssa Prahan linnassa, John Lennon-seinällä ja Kaarlen sillalla. Sää oli vaihteen vuoksi hyvä kameran ulkoilutukseen, joten kuviakin tuli otettua. Aloitimme linnasta, koska Minna oli vinkannut, että Vituksen Katedraaliin pääsee sittenkin sisälle ilman maksua, tai ainakin siihen "eteiseen", ja olihan se hieno! Sisällä ihmisistä ei tosin saanut kovinkaan hyviä kuvia valon puutteen vuoksi, lasimaalauksista otin muutaman. Ilma oli sen verran lämmin, että ihmiset vaan hengailivat linnan alueella, myös pääsiäisen jäljiltä jääneet kojut olivat vielä pystyssä, jotka varmasti osaltaan lisäsivät ihmisten oleskelua.
     Matka linnalta jatkui John Lennon -seinälle, tällä kertaa osasin sinne ilman ylimääräisiä kiertoteitä. Vaikkei täällä sellaista kädestä pitäen-opastusta saakkaan, niin jotenkin alkaa itse jo hakemaan erilaisia kuvia ja sommitelmia. Vaikkakin katukuvaus on haastavaa, siihen vaikuttavat niin monet asiat, etkä voi useinkaan uusia samaa tilannetta, jos ensimmäinen kuva esimerkiksi heilahtaa, kuvattava kohde on siinä vaiheessa jo tiessään, kun yrität ottaa uutta kuvaa. Mutta ehkä siinä onkin se juju, mikä siitä tekee niin mielenkiintoista. Seinällä ihmiset poseerasivat jo valmiiksi, joten kuvia kyllä sai, mutta se oliko ne sitten tarpeeksi mielenkiintoisia, on asia erikseen.
     Kaarlen sillalla oli onneksi vähemmän porukkaa, kuin normaalisti. Yleensä se on aivan tukossa, jolloin kuvista eikä sen puoleen kävelemisestäkään tule kauheasti mitään.


22.4.17

Pyörimme päivän kaupungilla, ennen kuin Merin kone lähti takaisin Suomeen. Illalla aloin käydä ottamiani kuvia läpi, mitä valitsisin lopputyötäni, eli valokuvakirjaa varten. Kuvia on tullut otettua aika reilusti, enkä sen suurempia valintoja ollut aikaisemmin tehnyt, joten sain aikaa kulutettua tähän lähemmäs 4 tuntia.

23.4.17

Jätin sunnuntaille vielä jonkin verran kuvia selattavaksi valokuvakirjaa varten. Kuvia on tällä hetkellä noin 35, joten vielä saa jonkin verran kuvailla, vaikka tuossakin olisi jo ihan riittävä määrä. Valokuvakirjan koko oli nimittäin määritetty 30-50 kuvaa. Tietenkin on hyvä olla enemmän kuvia ja siitä karsia, kuin, että muutamista kuvista kasaa jotain sinne päin.

24.4.17

Maanantaille olimme sopineet treffit graafisen suunnittelun opettajan kanssa. Nimestä en nyt ole varma, mutta hän ei kerennyt neuvomaan meitä, joten sovimme uuden tapaamisen tiistaille. Käytimme päivän kuvia käsitellen, vasta kahden aikaan alkoi olla jo sen verran nälkä, että päätimme lähteä keskustaan lounaalle. Jäimme pyörimään keskustaan, koska illalla oli suuren valokuvanäyttelyn avajaiset, jossa osallisena oli myös Skola Michael. Näyttelyn nimi on Prague Photo. Näyttely on kansainvälisestikin tunnettu ja mukana näytti olevan myös yksi suomalainen taiteilija; Eeva Mela. Valitettavasti meiltä molemmilta loppui puhelimesta akku, joten kuvia ei tästä tapahtumasta ole.

25.4.17

Tiistaina näimme graafisen viestinnän opettajaa, hän palautteli meidän mieliin miten InDesign toimiikaan. Olin aluksi ihan pihalla, ja meinasi epätoivokin jo iskeä. Onneksi Minna muisti jotain kikkoja, joita olimme käyttäneet aikaisemmin koulussa, ja näin ollen saan edes jonkin näköisen valokuvakirjan aikaiseksi. Tässä vaiheessa kirjan tekeminen oli lähinnä ohjelman palautusta mieliin, koska en ollut kerennyt käsitellä kaikkia kuvia, niin järjestys ja esillepanokin varmasti muuttuu vielä aika radikaalisti. Illan käytinkin taas blogin parissa.

Vituksen katedraali sisältä

Lasimaalauksia

14.4.17

Perjantaina sää oli sen verran kurja, ettei lähdetty kuvailemaan mihinkään. Päätettiin kuitenkin käydä vähän kiertelemässä ja katsomassa sopivia kuvauspaikkoja, ja niitähän löytyi. Enää täytyy odottaa vain säätä, jolloin uskaltaa ottaa kameratkin mukaan.
     Pääsiäisen sää oli todella surkea, joten kuvailuja oli turha miettiäkään.

19.4.17

Olimme sopineet keskiviikolle, että Dorotha opettaisi meille InDesingin käyttöä, jotta voimme tehdä valokuvakirjan sen avulla. Hän kuitenkin kertoi meille jostain toisesta ohjelmasta, joka olisi helppokäyttöisempi ja nopeampi. Se kuitenkin paljastui Ifolor-tyyppiseksi palveluksi, jossa olisimme vain päättäneet kuvien paikan ja koon, ja yritys olisi sitten tehnyt valmiin kirjan. Hän ei kuulemma osaa kuin In Designin perusteet, eikä hänellä ollut aikaa opettaa niitä meille. Hän ohjasi meidät kääntymään graafisen suunnittelun puoleen (josta emme tunne tai edes tiedä yhtä ainutta opettajaa...), mutta päätimme suunnata Miriamin puheille asiasta, joka ilmeisesti siis oli jo tietoinen tästä, että emme saa opetusta Dorothalta.. No hän lupasi opastaa meidät maanantaina pätevän graafisen suunnittelun opettajan luo.
     Näimme vilaukselta myös Jaroslavin, joka ohjasikin meidät suoraan Karelin luo, jonka kanssa olimme toissa viikolla tavanneet. Hän halusi nähdä meidän kuvia, mutta valitettavasti koneet ei jostain syystä lukeneet muistikorttia, enkä ollut tajunnut laittaa kaikkia kuvia OneDriveen, joten minulla ei ollut näyttää kuin muutama kuva, mitkä olin tallentanut koneelle. Häneltä sai kuitenkin hyviä vinkkejä, miten lähteä pohtimaan valokuvakirjan aihetta syvällisemmin.

20.4.17

Sää on edelleen todella kylmä, eikä ulkona viihdy kuin pienen hetken. Ystäväni Meri tuli Suomesta vierailulle muutamaksi päiväksi. Päätimme käydä katsomassa Juutalaisten hautausmaan, kun siellä en ollut vielä käynyt. Sen ympärille oli rakennettu kaupunkia, joten ilman karttaa sitä ei olisi edes löytänyt. Olisimme halunneet nähdä vain hautausmaan, mutta pelkästään siihen ei myyty lippuja (kuka rahastaa hautausmaalla käymisestä??), joten kiersimme samalla rahalla myös muutaman Synagogan. Kierroksesta olisi saanut varmasti paljon enemmän irti, jos olisi hieman perillä Juutalaisten historiasta.

Synagogasta

Hautoja hautojen päällä

Viestejä tuonpuoleiseen

10.4.17

Sää oli vaihteen vuoksi erinomainen, +23 ja aurinko paistoi. Tarkoituksena oli käydä huvipuistossa, josta oli jo torstaina puhetta. Ajankohta oli kuitenkin huono, vaikka sään puolesta siellä olisi luullut ihmisiä olevankin. Päätimme kuitenkin käyttää päivän kuvailuun, joten suuntasimme Kaarlen sillalle, siellä ihmisiä riitti. Olen päättänyt keskittyä dokumentaariseen ihmisten kuvaamiseen, joten valokuvakirjanikin tulee sisältämään kuvia pääosin ihmisistä. Minna taas keskittyy yksityiskohtiin. Toistaiseksi ollaan löydetty sellaiset kuvauspaikat, jossa molemmat pääsevät kuvailemaan omia aiheitaan. Tietenkin samalla tulee kuvailtua kaikkea muutakin, kuten arkkitehtuuria ja muuta mielenkiintoista nähtävää.
     Kaarlen silta oli hyvä valinta, sillä lämpimän päivän vuoksi se oli täynnä turisteja. Aurinko toi omia haasteitaan, mutta loi samalla mielenkiintoisia varjoja kuviin. Kaarlen sillalta jatkoimme vaeltelua. Molempien suuntavaisto on lähestulkoon olematon, joten emme tienneet mihin olimme menossa. Muutamassa kohtaa koimme ahaa-elämyksiä, kun kävelimme tutun ravintolan ohi, jossa olimme syöneet ekalla viikolla tai metroaseman, jossa olimme aikaisemmin käyneet. Loppujen lopuksi päädyimme uusien reittien kautta vanhalle tutulle Namesti Republikyn metroasemalle, josta päätimme suunnata kämpille. Kilometrejä oli taas kertynyt mukavasti, melkein 14km, ja kuviakin toista sataa.

11.4.17

Tiistaille olimme sopineet treffit Jaroslavin kanssa. Opiskelijoilla on tämä viikko lomaa, joten koululla oli hyvin tilaa mennä studiolle kuvailemaan. Meillä ei ollut mitään suurempaa visiota studiokuvien suhteen, ja malleinakin meillä oli vain toisemme. Jaroslav laittoi meille salaman valmiiksi, mutta muuten saimmekin olla ihan keskenämme, mikä sopi meille. Käsittelen kuvia hieman koululla ensi viikolla, ehkäpä niitä voi sitten lisäillä blogiinkin.

12.4.17

Olimme suunnitelleet keskiviikolle käyntiä akvaariossa, mutta siellä ei käynyt kortti maksuvälineenä, emmekä löytäneet läheltä automaattia, joten päätimme jättää akvaarion seuraavaan kertaan. Päivä meneekin siis blogin parissa, sekä työelämätaitojen kurssin kokeella.

Muutamia kuvia maanantailta:

Ihana Magnolia

Johnny Depp myymässä koruja

6.4.17

Aamulla aikainen herätys, tiedettiin vain, että lähdetään uuden opettajan kanssa kuvailemaan johonkin tivolin tai huvipuiston tyyliseen paikkaan. Opettaja on erittäin tunnettu ja arvostettu valokuvaaja Karel Cudlín. Me tapasimme jo ennestään tutut tytöt Prazského povstání nimisellä metroasemalla, josta suuntasimme Skola Michaelin toiseen pisteeseen. Tämäkin tuli hieman yllätyksenä, kun olimme siinä käsityksessä, että menemme suoraan tivoliin kuvailemaan. No, opettaja ilmoittaakin, että tivoli aukeaa vasta kahdentoista aikaan, ja että klo 11 aukeaa jokin valokuvanäyttely, jota kävisimme katsomassa ennen tivolia.
     Pari tuntia istuskeltiin ja odotettiin, Karel esitteli omia töitään ja kotisivujaan, sekä katseli hieman meidän ottamia valokuvia. Valokuvanäyttelyn edessä tajuttiin Minnan kanssa, että ollaan nähty tämä näyttely jo pari viikkoa sitten. Jäimme gallerian kauppaan selailemaan Karelin juuri ilmestynyttä valokuvakirjaa siksi aikaa, kunnes selviäisi vähän loppu päivän ohjelmasta. Karel tulikin jo suht nopeasti, ja kertoi että opiskelijat jäisivät vielä katsomaan näyttelyn loppuun, jonka jälkeen heillä on omaa ohjelmaa. Olimme edelleen vähän pihalla, että mitäs me nyt sitten tehdään. Kävimme pikaisesti syömässä, jonka jälkeen Karel halusi vielä näyttää meille toisen näyttelyn. Ai Weiwein näyttely oli Prahan kansallisgalleriassa, mutta lippujen hinnat olivat jo Suomen luokkaa, ellei jopa yli, niin päätimme jättää sen katsomisen toiseen kertaan. Ilma oli kylmä ja näytti siltä, että pian alkaisi sataa, joten päätimme jättää tivolin toiselle päivälle. Karel halusi kuitenkin tarjota meille vielä kahvit, ennen kuin tiemme erkanisi tältä päivältä. Hän oli oikein miellyttävä persoona ja pidin kovasti hänen tyylistään valokuvata. Kuvat olivat hyvin dokumentaarisia ja vahvoja. Toivon mukaan pääsemme vielä hänen oppiinsa.

8.4.17

Perjantaina oli tarkoitus mennä kuvailemaan kirkkoja, mutta olin edellisenä päivänä hieman vilustunut kylmän tuulen vuoksi, ja aika nuutunut, joten päätimme pitää vapaapäivän. Lisäksi päivän aikataulu olisi venynyt niin myöhäiseksi, että emme olisi ehtineet kirkkoihin ajoissa.
     Lauantaina olo ja sää oli jo parempia, joten päätimme lähteä liikkeelle hyvissä ajoin. Menimme Karlovo Namestille, koska sen läheisyydessä oli monta kirkkoa, jotka olisi tarkoitus käydä katsomassa. Kirkot olivat toinen toistaan upeampia niin sisältä kuin ulkoakin. Kirkoissa sai kyllä kuvata, mutta itsellä oli kokoajan vähän epämukava olo, kun ihmiset olivat siellä kuitenkin rauhoittumassa ja rukoilemassa. (Tosin oli siellä meidän lisäksi muutama muukin urpo turisti kuvailemassa.) Yhteen kirkkoon satuttiinkin juuri silloin, kun siellä oli messu käynnissä. Muutaman kuvan uskalsi kuitenkin kirkon perästä ottaa. Kuvaamisen jälkeen oli tarkoitus käydä vielä ihan keskustassa pyörähtämässä, mutta meidän molempien suuntavaisto petti pahemman kerran ja kävelyä tälle päivälle tulikin vaivaiset 15 kilometriä. Jossain vaiheessa loppui puhti, kun ei "vieläkään" oltu löydetty perille ja hypättiin ratikkaan. Ratikkapysäkillä olleesta kartasta huomasimme, että olimme kävelleet aivan päin vastaiseen suuntaan mihin meidän oli tarkoitus mennä.👌
     Illalla oli tarkoitus vielä kirjoittaa blogia, mutta olimme molemmat niin väsyneitä, että taisimme melkein suorilta jaloilta vaan kaatua sänkyyn.

9.4.17

Päivä alkoi hyvin aurinkoisesti ja lämpimästi, joten päätimme lähteä pienelle kävelylle ennen kaupassa käymistä. Pieni kävely muuttuikin kahden tunnin vaellukseksi, kun lähdimme tutustumaan lisään takapihan luonnonpuistoon ja kukkuloihin. Mäet olivat todella jyrkkiä, mutta huipulta näkynyt maisema oli kaiken sen arvoinen! (Seuraaville vaihtoon lähtijöille, tai miksei muillekin matkailijoille vinkkinä; jos yhtään viihtyy luonnon helmassa ja haluaa tutustua muuhunkin kuin Prahan keskustaan, niin suosittelen Barrandov nimistä asuinaluetta Praha 5:ssa.)
     Ilta menikin mukavasti palautuessa päivän vaellusretkeltä ja blogia kirjoittaessa.

St. Cyrilin ja St. Methodiuksen katedraalista

Matkan varrelta löytyi myös tanssiva talo

Kirkkojen luvattu kaupunki

St. Ignatiuksen kirkosta

Kaikkiin kirkkoihin ei päässyt sisälle, niin piti ottaa ulkopuolelta kuva lasimaalauksista

St. Ludmilam kirkko ulkoa

Lasimaalauksia sisältä

30.3-2.4.17

Emme saaneet loppu viikkona Miriamia kiinni, joten olimme vain omissa oloissamme ja nautimme aurinkoisen kesäisestä Prahasta.
     Sunnuntaina kävimme jälleen kuvailemassa Old Town Squarella. Sinne ilmestyneen pääsiäistorin, ja auringon, vuoksi aukio kuhisi iloisista ihmisistä. (Pääsiäinen on täällä ilmeisen iso juhla, kun se aloitetaan hyvissä ajoin jo 3 viikkoa etuajassa.) Kuvia ei kuitenkaan kertynyt kuin muutama kymmenen sillä tuntui, että aina kun olin ottamassa ihmisistä kuvia, minua tuijotettiin suoraan linssin läpi silmiin, mikä tuntui vähän häiritsevältä. Luultavasti myös paahtavalla auringolla oli osuutta asiaan, joka teki kuvailusta vähän tukalaa. Onneksi tässäkin tapauksessa laatu korvaa määrän, sain muutaman ihan hyvän otoksenkin otettua.

3.4.17

Aamu alkoi mukavasti Wilma-viestillä, missä kerrottiin, että meiltä puuttuu vielä yksi kurssi, joka tulisi suorittaa ennen kuin voimme valmistua. Niimpä käytimme sateisen maanantain tekemällä Työelämätaidot-verkkokurssia monta tuntia, ja pääsimme hädin tuskin puoleen väliin.
     Emme olleet vieläkään kuulleet Miriamista, joten päätin laittaa hänelle uudestaan sähköpostia, mihin hän onneksi iltapäivällä vastasikin. Sovimme, että menemme koululle tiistaina klo 10.

4.4.17

Sovimme näkevämme aamulla Jaroslavin, jotta hän voisi ohjata meitä valitsemaan kuvia käsiteltäväksi. Hän oli kuitenkin taas vähän ulalla, että miten voisi meitä auttaa, joten ohjasi meidät tietokoneluokkaan, ilman minkään näköisiä neuvoja tai vinkkejä kuvien valitsemisen suhteen. Ehkä hänen ajatuksensa on katsoa niitä sitten käsiteltyinä.
     Haastetta koulun koneissa tuo Tsekin kieli. Kaikki on Tsekiksi, joten välillä joutuu vähän arvailemaan, mitä pitäisi klikata. Myös kirjaimet toimivat eri tavalla heidän näppäimistöissään. Käytin varmaan 10 minuuttia etsiessäni @-merkkiä. Onneksi sentään Photoshop on englanniksi, niin sen kanssa ei tarvitse arvailla.
     Käsittelimme aikaisemmin ottamiamme kuvia jonkin aikaa, kunnes Miriam tuli meitä tervehtimään. Saimme sovittua vähän etukäteen päiviä, milloin tulisimme koululle ja mitä ohjelmaa meillä olisi tiedossa. Jotenkin helpompi olla, kun tietää jo etukäteen milloin on mitäkin ja missä pitää olla.
     Kuvien käsittely alkaa jo sujumaan, enää pitäisi tietää, että minkälaista jälkeä meiltä odotetaan. Tavoitteet on tietenkin korkeat, mutta aina ei osaa katsoa omia kuviaan kauhean objektiivisesti, siksi on kiva saada palautetta ja kritiikkiä, jotta tietää mihin keskittyä. Ja sitä olemme onneksi saaneetkin, ainakin suurpiirteisesti. Vielä, kun joku kertoisi mitkä kuvat ovat sopivia valokuvakirjaan, ja muutenkin hieman tarkennusta, miten se tulee tehdä. Onneksi on vasta kolmas viikko menossa, joten aikaa pitäisi vielä olla ihan riittävästi.
     Ollaan tässä tovi Minnan kanssa jännitetty, että kuinka isot portfoliosta sekä valokuvakirjasta pitäisi tulla. Saatiin kuitenkin Micheleltä selvyys, että blogi toimii meidän prosessiportfoliona, joten nyt voi keskittyä kunnolla valokuvakirjaan (toki blogi kulkee hyvin tässä vierellä😉).
     Loppu päivä menikin sitten työelämätaidot-kurssin parissa, jonka tehtävät saimme onneksi tehtyä loppuun. Nyt vaan odotellaan tenttiä.

5.4.17

Koulu alkoi peräti niinkin aikaisin kun kello 9. Meillä oli Dorothan photoshop-tunti. Tällä kertaa muokattiin kuvaa naisesta. Tarkoituksena oli saada nainen näyttämään patsasmaiselta ja siloitella esimerkiksi ihoa, sekä pehmentää varjokohtia. Tehtävästä teki haastavan se, että siinä tuli käyttää monia eri layereitä, eikä aina pysynyt perillä millä layerillä tulisi milloinkin olla.
     Dorotha näytti ja selitti Minnan koneella mitä piti tehdä, ja suurimmaksi osaksi pysyin kyllä kärryillä ja pystyin edetä samaa tahtia. Jokin kohta minulta jäi huomaamatta, joten jäin vain seuraamaan miten Minnan kuva eteni. Ajattelin, että hän olisi neuvonut minuakin eteenpäin, mutta kehotti Minnaa opastamaan minut eteenpäin. Tehtävä oli kuitenkin edennyt aika reippaasti jo siitä kohdasta, mihin olin jäänyt, eikä enää kumpikaan oikein muistettu, että mitä kaikkia vaiheita tuli. Onneksi Minna hallitsee photoshopin hieman minua paremmin, joten pääsin taas samaan kohtaan muiden kanssa, ennen kuin tunti jatkui eteenpäin. Tehtävä jäi hieman kesken, niinkuin edelliselläkin viikolla ollut tehtävä, en tiedä saammeko sitä koskaan valmiiksi.
     Ilta menikin taas blogia kirjoitellessa.

Muniiko kukko?

Kyllästynyt turisti

Pääsiäiskoristeet täällä on ihan omaa luokkaansa