Viimeinen viikko

Viimeiset päivät menivät hujauksessa, ei edes blogia muistanut/kerennyt kirjoittaa, kun alettiin jo odottaa kotiin pääsyä, sekä nauttimaan viimeisistä päivistä Prahassa. Käytiin alkuviikosta vielä muutamaan otteeseen koululla, kun Miriam ei ollut ehtinyt hoitaa meidän koko vaihdon arviointeja (koululla on käynnissä pääsykokeet, joten hänellä oli varmasti muutakin mielessä, kuin kahden vaihto-opiskelijan lappuset). Arvioinnit eivät olisi voinut mennä paremmin! Tietenkin on AINA varaa parantaa ja kehittyä, mutta tälläisessä ajassa ja näin itsenäisellä opiskelulla tulos on varmaankin juuri sitä mitä pitää. Toisaalta ikinä ei sovi olla liian tyytyväinen, koska siihen loppuu kehitys.
 
 Praha on ihan mieletön kaupunki, paljon ehtii yhdeksässä viikossa näkeä ja kokea, mutta vielä jäi varmasti paljon seuraavallekin kerralle. Sieltä on myös lyhyt matka naapurivaltioihin, missä kannattaisikin vierailla jos on pidemmän ajan Prahassa. Meilläkin oli tarkoitus, mutta jostain syystä itse en käynyt missään ja Minnakin piipahti vain yhden viikonlopun Berliinissä.
     Koulu on tosiaan ollut todella itsenäistä, eli yhdeksässä viikossa oikeastaan opettaa itse itseään pienin avuin, mitä koulusta saa palautteen ja opetuksen muodossa. Ennen vaihtoa ei osannut itsekään oikein ymmärtää kuinka itsenäistä työskentely on, vaikka Michele oli siitä monesti kertonut. Koen kuitenkin, että itsenäinen työskentely sopi minulle hyvin. Ihmisiin oli kuitenkin hieman hankala tutustua koulun kautta, koska opetusta oli niin vähän, lisäksi opiskelijoiden englanti oli hyvin vähä sanaista.

Kaiken kaikkiaan huippu reissu, enkä kyllä vaihtaisi sekunttiakaan, vaikka välillä koti-ikävä alkoikin painaa! 9 viikkoa on loppujen lopuksi kuitenkin lyhyt aika elämästä, joten se kannattaa käyttää hyvin!

Kiitos ja kumarrus

Nea

3.5.17

Kuvien käsittely jatkui. Sain käsiteltyä kaikki valitsemani kuvat, mutta kun rupesin siirtämään niitä OneDriveen, huomasin, että olin tallentanut ne jotenkin väärin, eikä esikatselu enää toiminut. Kotona avatessa kuvia huomasin, että kuvat vaativat avautuakseen jonkin eri ohjelman, kuin normaalin esikatselun. Olin siis vahingossa tallentanut kuvat uuteen muotoon; "jpgmuokatut", jonka vuoksi kone ei ymmärtänyt tiedostomuotoa. Kuvia oli noin 20, joten pieni epätoivo iski siinä vaiheessa. Päätin kuitenkin hoitaa ongelman vasta koulussa, kun saisin Photoshopin käyttööni.


4.5.17

Torstaina kävimme ensimmäistä kertaa Vysehradissa. Ihan mieletön paikka! Muutama sata metriä Tanssivista Taloista etelään Vltavaa pitkin, jonka jälkeen vasemmalta lähtee jyrkät portaat ylös. Pari sataa metriä saa nousta ylös, kunnes edestä löytyy portti, jonka läpi pääsee tähän erikoiseen kaupungin osaan. Vysehradista löytyy upea uusgoottilaista aikaa edustava kirkko. Vierestä löytyy myös hautausmaa, johon on haudattu paljon paikallisia kuuluisuuksia.


8.5.17

8.5. on paikallinen pyhäpäivä, Tsekkiläiset juhlistavat toisen maailmansodan päättymistä ja voittoa natsi-Saksaa vastaan. Koulua ei siis ollut. Päätin yrittää omalla kuvalla muokata kuvat takaisin jpg-muotoon. Sain kuvat muokattua ja rupesin tekemään lopullista karsintaa kuvista. Loppujen lopuksi valokuvakirjaan tuli 42 kuvaa.

9.5.17

Lähdimme koululle viimeistelemään valokuvakirjaa, joka oli tarkoitus tehä valmiiksi. Luokassa missä olimme kirjaa työstäneet oli kuitenkin alkamassa tunti, ja Minnan työ oli tallennettu ainoastaan koneen työpöydälle, eikä onnistuttu sitä monista yrityksistä huolimatta siirtämään OneDriveen. Työtä jäi siis vielä keskiviikolle. Ehdimme onneksi muutaman tunnin tehdä hommia, joten ihan turha reissu se ei ollut.

10.5.17

Nyt voi jo sanoa, että vähiin käy ennen kuin loppuu! Valokuvakirjan palautuspäivä ja hirveä jännitys, että ehditäänkö saada varmasti valmiiksi. Onneksi kuvia ei enää tarvinnut käsitellä, InDesign:kin sujui jo yllättävän hyvin. Jäljelle jäi oikeastaan vain kuvien järjestyksen päättäminen sekä niiden nimeäminen, mitkä taisikin olla kaikista haastavimmat osat koko työssä. 😜 Olin edellisellä viikolla aloittanut jo kirjan tekemisen, mutta kuvien järjestys vaihtuikin ihan täysin, kun sain kaikki kuvat valmiiksi ja aloin niitä siinä työpöydällä pyörittelemään. Tasapainon hakeminen kuvien välillä oli myös aluksi hieman hankalaa. Kuvista löytyy teemoja, mutta jokainen kuva on kuitenkin yksilöllinen, eikä siellä ole mitään toistoja. Asettelua olisi varmasti voinut vielä miettiä pidempääkin, mutta aikaa oli rajallisesti. Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen enkä tässä ajassa varmaankaan olisi parempaan pystynyt.
     Vihdoin kuvat löysivät paikkansa ja aloin miettimään kuville nimiä. Olin jo aiemmin miettinyt, että olisi hauska nimetä kuvat biisien nimien mukaan, mutta en ollut sen enempää miettinyt biisejä etukäteen. Muutamat biisin nimet sainkin revittyä omasta päästäni, mutta loppuihin jouduin vähän googlea ja artistien biisilistoja käyttämään hyväkseni. Nimet löytyivät yllättävän nopeasti, ja keksin heti myös selityksen, että miksi nimeän kuvan minkäkin biisin mukaan; tosin, eihän taiteilijan tarvitse mitään selitellä. 😉
     Vaihto on antanut kyllä ihan hirveästi, vaikka itse opetus on ollut vähäistä, niin tämä on ollut tällainen itseopiskelu jakso, jossa on opettanut itse itseään kokeilemisen ja erehtymisen kautta. Toki myös kuvia on oppinut katsomaan eri perspektiivistä opettajien kommenttien kautta.


11.5.17

Viimeiset pyörähdykset koululla ennen näyttöä. Valitettavasti Jaroslavilla ei ollut aamulla aikaa katsoa meidän valokuvakirjoja. Sovittiin kuitenkin, että Jaroslav arvioi ja katsoo työt Miriamin kanssa, kun vaan ehtivät.
     Näytön arviointi on nyt tehty! Aikamoinen helpotus, koska tuotakin on saanut jännittää tässä pitkin viikkoja, että miten ehtii kuvata riittävästi ja riittävän hyviä kuvia (tai siis kuvienhan täytyy olla erinomaisia), käsittelyt, sekä vielä erikseen taitto, joka ei kyllä aikaisemmin ollut mitenkään hallussa. Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen. Tietysti, jos aikaa olisi ollut enemmän niin varmasti olisi voinut vielä parempaankin, mutta ajan puitteissa tämä oli parasta mitä pystyin omalla osaamisellani tuottamaan. Valokuvakirjaa selatessa huomaa, ettei alkuviikkojen kuvia kovinkaan montaa ole, joten omaan silmään ainakin kehitystä on myös kuvien kohdalla tapahtunut. Kuvien käsittelyn pidin aika neutraalina, mielestäni dokumentaarisiin kuviin ei sovi suuret muokkaukset, enkä halunnut kuvista epärealistisen näköisiä. Muutaman kuvan kohdalla jouduin miettimään, että pidänkö ne vai poistanko, koska ne olivat mielestäni hiukan tylsiä, vaikkakin erilaisia muihin kuviin nähden. Päätin kuitenkin pitää ne juurikin sen vuoksi, että kuvat olivat kokonaisuuteen hyvä lisä.              InDesigniin haluan ehdottomasti tutustua vielä lisää! Vaikka halusinkin valokuvakirjasta yksinkertaisen, niin kyllä siinä oli varmasti kyse myös siitä, että ohjelma oli alkujaan vieras.
     Nyt kun on näyttö suoritettu niin voikin nauttia viimeisen viikon (toivon mukaan) aurinkoisesta Prahasta, ennen kotiin paluuta!

Matkakamut

Vysehradin kirkko (Minnan ottama kuva)

Vltava Vysehradista kuvattuna

Sneak peek valokuvakirjaan

   

30.4.17

Tsekin vappuun kuuluu noidan polttajaiset. Suunnattiin päivällä isoon puistoon, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä keskustasta kukkulan päällä. Noidan polttamisella kuvataan talven päätöstä, ja ihmisten määrästä päätellen kyseessä on isokin juhla täällä. Niin lapset, kuin aikuisetkin olivat pukeutuneet noidiksi ja paikan päällä järjestettiin kilpailu parhaasta asusta. Paikan päällä oli myös esiintymislava, jossa kävi esiintymässä vaihtelevia artisteja.. Tarkoituksena oli kuvata ihmisiä ja tunnelmaa. Huomasin kuitenkin, että olin unohtanut muistikortin koneeseen kiinni, joten omalla kamerallani en kuvia onnistunut ottamaan. Onneksi sain lainata Minnan kameraa, kun hän ei kokenut löytävänsä juurikaan omaan aiheeseen liittyvää kuvattavaa. Tosin siitäkin loppui hyvissä ajoin akku.
   

1.5.17

Alunperin oli tarkoitus suunnata Kutna Horaan ja luukirkkoon, mutta koska 1.5. on myös Tsekeissä pyhä, niin päätimme jäädä lähistölle. Määränpää oli Petrinin kukkula, ja vaihteeksi hyvän sään ansiosta porukkaa oli paljon.
     Kuvia tuli räpsittyä jonkin verran, jossain vaiheessa alkoi kuitenkin tuntumaan, että kuviin tarvitsisi jotain uutta. En kuitenkaan keksinyt vielä mitä. Kuvia on kuitenkin oikeinkin riittävästi valokuvakirjaa varten, joten jokainen uusi kuva on vaan plussaa tai vaihtoehtoisesti karsii jonkun vähemmän hyvän pois.

2.5.17

Menimme koululle kymmeneksi käsittelemään kuvia. Hoidin jo edellisenä iltana kuvien valitsemisen ja siirsin ne OneDriveen, jottei tarvitse turhaan raahata kameraa mukana. Uusia kuvia ei tainnut tulla kuin muutama. Se ei tosin haittaa, koska edellisiäkin on vielä reilusti käsittelemättä, joten hommaa vielä riittää. Tässä olisi vielä reilu viikko aikaa saada valokuvakirja valmiiksi. Aikaa on kyllä varmasti riittävästi, mutta samalla myös tuntuu, että ei.

Ei löydy Suomesta näin omistautuneita trulleja...

Maisemat Petrinin kukkulalta, Kaarlen sillalla hieman ruuhkaa

21.4.17

Perjantaina kävimme Merin kanssa Prahan linnassa, John Lennon-seinällä ja Kaarlen sillalla. Sää oli vaihteen vuoksi hyvä kameran ulkoilutukseen, joten kuviakin tuli otettua. Aloitimme linnasta, koska Minna oli vinkannut, että Vituksen Katedraaliin pääsee sittenkin sisälle ilman maksua, tai ainakin siihen "eteiseen", ja olihan se hieno! Sisällä ihmisistä ei tosin saanut kovinkaan hyviä kuvia valon puutteen vuoksi, lasimaalauksista otin muutaman. Ilma oli sen verran lämmin, että ihmiset vaan hengailivat linnan alueella, myös pääsiäisen jäljiltä jääneet kojut olivat vielä pystyssä, jotka varmasti osaltaan lisäsivät ihmisten oleskelua.
     Matka linnalta jatkui John Lennon -seinälle, tällä kertaa osasin sinne ilman ylimääräisiä kiertoteitä. Vaikkei täällä sellaista kädestä pitäen-opastusta saakkaan, niin jotenkin alkaa itse jo hakemaan erilaisia kuvia ja sommitelmia. Vaikkakin katukuvaus on haastavaa, siihen vaikuttavat niin monet asiat, etkä voi useinkaan uusia samaa tilannetta, jos ensimmäinen kuva esimerkiksi heilahtaa, kuvattava kohde on siinä vaiheessa jo tiessään, kun yrität ottaa uutta kuvaa. Mutta ehkä siinä onkin se juju, mikä siitä tekee niin mielenkiintoista. Seinällä ihmiset poseerasivat jo valmiiksi, joten kuvia kyllä sai, mutta se oliko ne sitten tarpeeksi mielenkiintoisia, on asia erikseen.
     Kaarlen sillalla oli onneksi vähemmän porukkaa, kuin normaalisti. Yleensä se on aivan tukossa, jolloin kuvista eikä sen puoleen kävelemisestäkään tule kauheasti mitään.


22.4.17

Pyörimme päivän kaupungilla, ennen kuin Merin kone lähti takaisin Suomeen. Illalla aloin käydä ottamiani kuvia läpi, mitä valitsisin lopputyötäni, eli valokuvakirjaa varten. Kuvia on tullut otettua aika reilusti, enkä sen suurempia valintoja ollut aikaisemmin tehnyt, joten sain aikaa kulutettua tähän lähemmäs 4 tuntia.

23.4.17

Jätin sunnuntaille vielä jonkin verran kuvia selattavaksi valokuvakirjaa varten. Kuvia on tällä hetkellä noin 35, joten vielä saa jonkin verran kuvailla, vaikka tuossakin olisi jo ihan riittävä määrä. Valokuvakirjan koko oli nimittäin määritetty 30-50 kuvaa. Tietenkin on hyvä olla enemmän kuvia ja siitä karsia, kuin, että muutamista kuvista kasaa jotain sinne päin.

24.4.17

Maanantaille olimme sopineet treffit graafisen suunnittelun opettajan kanssa. Nimestä en nyt ole varma, mutta hän ei kerennyt neuvomaan meitä, joten sovimme uuden tapaamisen tiistaille. Käytimme päivän kuvia käsitellen, vasta kahden aikaan alkoi olla jo sen verran nälkä, että päätimme lähteä keskustaan lounaalle. Jäimme pyörimään keskustaan, koska illalla oli suuren valokuvanäyttelyn avajaiset, jossa osallisena oli myös Skola Michael. Näyttelyn nimi on Prague Photo. Näyttely on kansainvälisestikin tunnettu ja mukana näytti olevan myös yksi suomalainen taiteilija; Eeva Mela. Valitettavasti meiltä molemmilta loppui puhelimesta akku, joten kuvia ei tästä tapahtumasta ole.

25.4.17

Tiistaina näimme graafisen viestinnän opettajaa, hän palautteli meidän mieliin miten InDesign toimiikaan. Olin aluksi ihan pihalla, ja meinasi epätoivokin jo iskeä. Onneksi Minna muisti jotain kikkoja, joita olimme käyttäneet aikaisemmin koulussa, ja näin ollen saan edes jonkin näköisen valokuvakirjan aikaiseksi. Tässä vaiheessa kirjan tekeminen oli lähinnä ohjelman palautusta mieliin, koska en ollut kerennyt käsitellä kaikkia kuvia, niin järjestys ja esillepanokin varmasti muuttuu vielä aika radikaalisti. Illan käytinkin taas blogin parissa.

Vituksen katedraali sisältä

Lasimaalauksia

14.4.17

Perjantaina sää oli sen verran kurja, ettei lähdetty kuvailemaan mihinkään. Päätettiin kuitenkin käydä vähän kiertelemässä ja katsomassa sopivia kuvauspaikkoja, ja niitähän löytyi. Enää täytyy odottaa vain säätä, jolloin uskaltaa ottaa kameratkin mukaan.
     Pääsiäisen sää oli todella surkea, joten kuvailuja oli turha miettiäkään.

19.4.17

Olimme sopineet keskiviikolle, että Dorotha opettaisi meille InDesingin käyttöä, jotta voimme tehdä valokuvakirjan sen avulla. Hän kuitenkin kertoi meille jostain toisesta ohjelmasta, joka olisi helppokäyttöisempi ja nopeampi. Se kuitenkin paljastui Ifolor-tyyppiseksi palveluksi, jossa olisimme vain päättäneet kuvien paikan ja koon, ja yritys olisi sitten tehnyt valmiin kirjan. Hän ei kuulemma osaa kuin In Designin perusteet, eikä hänellä ollut aikaa opettaa niitä meille. Hän ohjasi meidät kääntymään graafisen suunnittelun puoleen (josta emme tunne tai edes tiedä yhtä ainutta opettajaa...), mutta päätimme suunnata Miriamin puheille asiasta, joka ilmeisesti siis oli jo tietoinen tästä, että emme saa opetusta Dorothalta.. No hän lupasi opastaa meidät maanantaina pätevän graafisen suunnittelun opettajan luo.
     Näimme vilaukselta myös Jaroslavin, joka ohjasikin meidät suoraan Karelin luo, jonka kanssa olimme toissa viikolla tavanneet. Hän halusi nähdä meidän kuvia, mutta valitettavasti koneet ei jostain syystä lukeneet muistikorttia, enkä ollut tajunnut laittaa kaikkia kuvia OneDriveen, joten minulla ei ollut näyttää kuin muutama kuva, mitkä olin tallentanut koneelle. Häneltä sai kuitenkin hyviä vinkkejä, miten lähteä pohtimaan valokuvakirjan aihetta syvällisemmin.

20.4.17

Sää on edelleen todella kylmä, eikä ulkona viihdy kuin pienen hetken. Ystäväni Meri tuli Suomesta vierailulle muutamaksi päiväksi. Päätimme käydä katsomassa Juutalaisten hautausmaan, kun siellä en ollut vielä käynyt. Sen ympärille oli rakennettu kaupunkia, joten ilman karttaa sitä ei olisi edes löytänyt. Olisimme halunneet nähdä vain hautausmaan, mutta pelkästään siihen ei myyty lippuja (kuka rahastaa hautausmaalla käymisestä??), joten kiersimme samalla rahalla myös muutaman Synagogan. Kierroksesta olisi saanut varmasti paljon enemmän irti, jos olisi hieman perillä Juutalaisten historiasta.

Synagogasta

Hautoja hautojen päällä

Viestejä tuonpuoleiseen

10.4.17

Sää oli vaihteen vuoksi erinomainen, +23 ja aurinko paistoi. Tarkoituksena oli käydä huvipuistossa, josta oli jo torstaina puhetta. Ajankohta oli kuitenkin huono, vaikka sään puolesta siellä olisi luullut ihmisiä olevankin. Päätimme kuitenkin käyttää päivän kuvailuun, joten suuntasimme Kaarlen sillalle, siellä ihmisiä riitti. Olen päättänyt keskittyä dokumentaariseen ihmisten kuvaamiseen, joten valokuvakirjanikin tulee sisältämään kuvia pääosin ihmisistä. Minna taas keskittyy yksityiskohtiin. Toistaiseksi ollaan löydetty sellaiset kuvauspaikat, jossa molemmat pääsevät kuvailemaan omia aiheitaan. Tietenkin samalla tulee kuvailtua kaikkea muutakin, kuten arkkitehtuuria ja muuta mielenkiintoista nähtävää.
     Kaarlen silta oli hyvä valinta, sillä lämpimän päivän vuoksi se oli täynnä turisteja. Aurinko toi omia haasteitaan, mutta loi samalla mielenkiintoisia varjoja kuviin. Kaarlen sillalta jatkoimme vaeltelua. Molempien suuntavaisto on lähestulkoon olematon, joten emme tienneet mihin olimme menossa. Muutamassa kohtaa koimme ahaa-elämyksiä, kun kävelimme tutun ravintolan ohi, jossa olimme syöneet ekalla viikolla tai metroaseman, jossa olimme aikaisemmin käyneet. Loppujen lopuksi päädyimme uusien reittien kautta vanhalle tutulle Namesti Republikyn metroasemalle, josta päätimme suunnata kämpille. Kilometrejä oli taas kertynyt mukavasti, melkein 14km, ja kuviakin toista sataa.

11.4.17

Tiistaille olimme sopineet treffit Jaroslavin kanssa. Opiskelijoilla on tämä viikko lomaa, joten koululla oli hyvin tilaa mennä studiolle kuvailemaan. Meillä ei ollut mitään suurempaa visiota studiokuvien suhteen, ja malleinakin meillä oli vain toisemme. Jaroslav laittoi meille salaman valmiiksi, mutta muuten saimmekin olla ihan keskenämme, mikä sopi meille. Käsittelen kuvia hieman koululla ensi viikolla, ehkäpä niitä voi sitten lisäillä blogiinkin.

12.4.17

Olimme suunnitelleet keskiviikolle käyntiä akvaariossa, mutta siellä ei käynyt kortti maksuvälineenä, emmekä löytäneet läheltä automaattia, joten päätimme jättää akvaarion seuraavaan kertaan. Päivä meneekin siis blogin parissa, sekä työelämätaitojen kurssin kokeella.

Muutamia kuvia maanantailta:

Ihana Magnolia

Johnny Depp myymässä koruja

6.4.17

Aamulla aikainen herätys, tiedettiin vain, että lähdetään uuden opettajan kanssa kuvailemaan johonkin tivolin tai huvipuiston tyyliseen paikkaan. Opettaja on erittäin tunnettu ja arvostettu valokuvaaja Karel Cudlín. Me tapasimme jo ennestään tutut tytöt Prazského povstání nimisellä metroasemalla, josta suuntasimme Skola Michaelin toiseen pisteeseen. Tämäkin tuli hieman yllätyksenä, kun olimme siinä käsityksessä, että menemme suoraan tivoliin kuvailemaan. No, opettaja ilmoittaakin, että tivoli aukeaa vasta kahdentoista aikaan, ja että klo 11 aukeaa jokin valokuvanäyttely, jota kävisimme katsomassa ennen tivolia.
     Pari tuntia istuskeltiin ja odotettiin, Karel esitteli omia töitään ja kotisivujaan, sekä katseli hieman meidän ottamia valokuvia. Valokuvanäyttelyn edessä tajuttiin Minnan kanssa, että ollaan nähty tämä näyttely jo pari viikkoa sitten. Jäimme gallerian kauppaan selailemaan Karelin juuri ilmestynyttä valokuvakirjaa siksi aikaa, kunnes selviäisi vähän loppu päivän ohjelmasta. Karel tulikin jo suht nopeasti, ja kertoi että opiskelijat jäisivät vielä katsomaan näyttelyn loppuun, jonka jälkeen heillä on omaa ohjelmaa. Olimme edelleen vähän pihalla, että mitäs me nyt sitten tehdään. Kävimme pikaisesti syömässä, jonka jälkeen Karel halusi vielä näyttää meille toisen näyttelyn. Ai Weiwein näyttely oli Prahan kansallisgalleriassa, mutta lippujen hinnat olivat jo Suomen luokkaa, ellei jopa yli, niin päätimme jättää sen katsomisen toiseen kertaan. Ilma oli kylmä ja näytti siltä, että pian alkaisi sataa, joten päätimme jättää tivolin toiselle päivälle. Karel halusi kuitenkin tarjota meille vielä kahvit, ennen kuin tiemme erkanisi tältä päivältä. Hän oli oikein miellyttävä persoona ja pidin kovasti hänen tyylistään valokuvata. Kuvat olivat hyvin dokumentaarisia ja vahvoja. Toivon mukaan pääsemme vielä hänen oppiinsa.

8.4.17

Perjantaina oli tarkoitus mennä kuvailemaan kirkkoja, mutta olin edellisenä päivänä hieman vilustunut kylmän tuulen vuoksi, ja aika nuutunut, joten päätimme pitää vapaapäivän. Lisäksi päivän aikataulu olisi venynyt niin myöhäiseksi, että emme olisi ehtineet kirkkoihin ajoissa.
     Lauantaina olo ja sää oli jo parempia, joten päätimme lähteä liikkeelle hyvissä ajoin. Menimme Karlovo Namestille, koska sen läheisyydessä oli monta kirkkoa, jotka olisi tarkoitus käydä katsomassa. Kirkot olivat toinen toistaan upeampia niin sisältä kuin ulkoakin. Kirkoissa sai kyllä kuvata, mutta itsellä oli kokoajan vähän epämukava olo, kun ihmiset olivat siellä kuitenkin rauhoittumassa ja rukoilemassa. (Tosin oli siellä meidän lisäksi muutama muukin urpo turisti kuvailemassa.) Yhteen kirkkoon satuttiinkin juuri silloin, kun siellä oli messu käynnissä. Muutaman kuvan uskalsi kuitenkin kirkon perästä ottaa. Kuvaamisen jälkeen oli tarkoitus käydä vielä ihan keskustassa pyörähtämässä, mutta meidän molempien suuntavaisto petti pahemman kerran ja kävelyä tälle päivälle tulikin vaivaiset 15 kilometriä. Jossain vaiheessa loppui puhti, kun ei "vieläkään" oltu löydetty perille ja hypättiin ratikkaan. Ratikkapysäkillä olleesta kartasta huomasimme, että olimme kävelleet aivan päin vastaiseen suuntaan mihin meidän oli tarkoitus mennä.👌
     Illalla oli tarkoitus vielä kirjoittaa blogia, mutta olimme molemmat niin väsyneitä, että taisimme melkein suorilta jaloilta vaan kaatua sänkyyn.

9.4.17

Päivä alkoi hyvin aurinkoisesti ja lämpimästi, joten päätimme lähteä pienelle kävelylle ennen kaupassa käymistä. Pieni kävely muuttuikin kahden tunnin vaellukseksi, kun lähdimme tutustumaan lisään takapihan luonnonpuistoon ja kukkuloihin. Mäet olivat todella jyrkkiä, mutta huipulta näkynyt maisema oli kaiken sen arvoinen! (Seuraaville vaihtoon lähtijöille, tai miksei muillekin matkailijoille vinkkinä; jos yhtään viihtyy luonnon helmassa ja haluaa tutustua muuhunkin kuin Prahan keskustaan, niin suosittelen Barrandov nimistä asuinaluetta Praha 5:ssa.)
     Ilta menikin mukavasti palautuessa päivän vaellusretkeltä ja blogia kirjoittaessa.

St. Cyrilin ja St. Methodiuksen katedraalista

Matkan varrelta löytyi myös tanssiva talo

Kirkkojen luvattu kaupunki

St. Ignatiuksen kirkosta

Kaikkiin kirkkoihin ei päässyt sisälle, niin piti ottaa ulkopuolelta kuva lasimaalauksista

St. Ludmilam kirkko ulkoa

Lasimaalauksia sisältä