3.5.17

Kuvien käsittely jatkui. Sain käsiteltyä kaikki valitsemani kuvat, mutta kun rupesin siirtämään niitä OneDriveen, huomasin, että olin tallentanut ne jotenkin väärin, eikä esikatselu enää toiminut. Kotona avatessa kuvia huomasin, että kuvat vaativat avautuakseen jonkin eri ohjelman, kuin normaalin esikatselun. Olin siis vahingossa tallentanut kuvat uuteen muotoon; "jpgmuokatut", jonka vuoksi kone ei ymmärtänyt tiedostomuotoa. Kuvia oli noin 20, joten pieni epätoivo iski siinä vaiheessa. Päätin kuitenkin hoitaa ongelman vasta koulussa, kun saisin Photoshopin käyttööni.


4.5.17

Torstaina kävimme ensimmäistä kertaa Vysehradissa. Ihan mieletön paikka! Muutama sata metriä Tanssivista Taloista etelään Vltavaa pitkin, jonka jälkeen vasemmalta lähtee jyrkät portaat ylös. Pari sataa metriä saa nousta ylös, kunnes edestä löytyy portti, jonka läpi pääsee tähän erikoiseen kaupungin osaan. Vysehradista löytyy upea uusgoottilaista aikaa edustava kirkko. Vierestä löytyy myös hautausmaa, johon on haudattu paljon paikallisia kuuluisuuksia.


8.5.17

8.5. on paikallinen pyhäpäivä, Tsekkiläiset juhlistavat toisen maailmansodan päättymistä ja voittoa natsi-Saksaa vastaan. Koulua ei siis ollut. Päätin yrittää omalla kuvalla muokata kuvat takaisin jpg-muotoon. Sain kuvat muokattua ja rupesin tekemään lopullista karsintaa kuvista. Loppujen lopuksi valokuvakirjaan tuli 42 kuvaa.

9.5.17

Lähdimme koululle viimeistelemään valokuvakirjaa, joka oli tarkoitus tehä valmiiksi. Luokassa missä olimme kirjaa työstäneet oli kuitenkin alkamassa tunti, ja Minnan työ oli tallennettu ainoastaan koneen työpöydälle, eikä onnistuttu sitä monista yrityksistä huolimatta siirtämään OneDriveen. Työtä jäi siis vielä keskiviikolle. Ehdimme onneksi muutaman tunnin tehdä hommia, joten ihan turha reissu se ei ollut.

10.5.17

Nyt voi jo sanoa, että vähiin käy ennen kuin loppuu! Valokuvakirjan palautuspäivä ja hirveä jännitys, että ehditäänkö saada varmasti valmiiksi. Onneksi kuvia ei enää tarvinnut käsitellä, InDesign:kin sujui jo yllättävän hyvin. Jäljelle jäi oikeastaan vain kuvien järjestyksen päättäminen sekä niiden nimeäminen, mitkä taisikin olla kaikista haastavimmat osat koko työssä. 😜 Olin edellisellä viikolla aloittanut jo kirjan tekemisen, mutta kuvien järjestys vaihtuikin ihan täysin, kun sain kaikki kuvat valmiiksi ja aloin niitä siinä työpöydällä pyörittelemään. Tasapainon hakeminen kuvien välillä oli myös aluksi hieman hankalaa. Kuvista löytyy teemoja, mutta jokainen kuva on kuitenkin yksilöllinen, eikä siellä ole mitään toistoja. Asettelua olisi varmasti voinut vielä miettiä pidempääkin, mutta aikaa oli rajallisesti. Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen enkä tässä ajassa varmaankaan olisi parempaan pystynyt.
     Vihdoin kuvat löysivät paikkansa ja aloin miettimään kuville nimiä. Olin jo aiemmin miettinyt, että olisi hauska nimetä kuvat biisien nimien mukaan, mutta en ollut sen enempää miettinyt biisejä etukäteen. Muutamat biisin nimet sainkin revittyä omasta päästäni, mutta loppuihin jouduin vähän googlea ja artistien biisilistoja käyttämään hyväkseni. Nimet löytyivät yllättävän nopeasti, ja keksin heti myös selityksen, että miksi nimeän kuvan minkäkin biisin mukaan; tosin, eihän taiteilijan tarvitse mitään selitellä. 😉
     Vaihto on antanut kyllä ihan hirveästi, vaikka itse opetus on ollut vähäistä, niin tämä on ollut tällainen itseopiskelu jakso, jossa on opettanut itse itseään kokeilemisen ja erehtymisen kautta. Toki myös kuvia on oppinut katsomaan eri perspektiivistä opettajien kommenttien kautta.


11.5.17

Viimeiset pyörähdykset koululla ennen näyttöä. Valitettavasti Jaroslavilla ei ollut aamulla aikaa katsoa meidän valokuvakirjoja. Sovittiin kuitenkin, että Jaroslav arvioi ja katsoo työt Miriamin kanssa, kun vaan ehtivät.
     Näytön arviointi on nyt tehty! Aikamoinen helpotus, koska tuotakin on saanut jännittää tässä pitkin viikkoja, että miten ehtii kuvata riittävästi ja riittävän hyviä kuvia (tai siis kuvienhan täytyy olla erinomaisia), käsittelyt, sekä vielä erikseen taitto, joka ei kyllä aikaisemmin ollut mitenkään hallussa. Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen. Tietysti, jos aikaa olisi ollut enemmän niin varmasti olisi voinut vielä parempaankin, mutta ajan puitteissa tämä oli parasta mitä pystyin omalla osaamisellani tuottamaan. Valokuvakirjaa selatessa huomaa, ettei alkuviikkojen kuvia kovinkaan montaa ole, joten omaan silmään ainakin kehitystä on myös kuvien kohdalla tapahtunut. Kuvien käsittelyn pidin aika neutraalina, mielestäni dokumentaarisiin kuviin ei sovi suuret muokkaukset, enkä halunnut kuvista epärealistisen näköisiä. Muutaman kuvan kohdalla jouduin miettimään, että pidänkö ne vai poistanko, koska ne olivat mielestäni hiukan tylsiä, vaikkakin erilaisia muihin kuviin nähden. Päätin kuitenkin pitää ne juurikin sen vuoksi, että kuvat olivat kokonaisuuteen hyvä lisä.              InDesigniin haluan ehdottomasti tutustua vielä lisää! Vaikka halusinkin valokuvakirjasta yksinkertaisen, niin kyllä siinä oli varmasti kyse myös siitä, että ohjelma oli alkujaan vieras.
     Nyt kun on näyttö suoritettu niin voikin nauttia viimeisen viikon (toivon mukaan) aurinkoisesta Prahasta, ennen kotiin paluuta!

Matkakamut

Vysehradin kirkko (Minnan ottama kuva)

Vltava Vysehradista kuvattuna

Sneak peek valokuvakirjaan