Viimeinen viikko

Viimeiset päivät menivät hujauksessa, ei edes blogia muistanut/kerennyt kirjoittaa, kun alettiin jo odottaa kotiin pääsyä, sekä nauttimaan viimeisistä päivistä Prahassa. Käytiin alkuviikosta vielä muutamaan otteeseen koululla, kun Miriam ei ollut ehtinyt hoitaa meidän koko vaihdon arviointeja (koululla on käynnissä pääsykokeet, joten hänellä oli varmasti muutakin mielessä, kuin kahden vaihto-opiskelijan lappuset). Arvioinnit eivät olisi voinut mennä paremmin! Tietenkin on AINA varaa parantaa ja kehittyä, mutta tälläisessä ajassa ja näin itsenäisellä opiskelulla tulos on varmaankin juuri sitä mitä pitää. Toisaalta ikinä ei sovi olla liian tyytyväinen, koska siihen loppuu kehitys.
 
 Praha on ihan mieletön kaupunki, paljon ehtii yhdeksässä viikossa näkeä ja kokea, mutta vielä jäi varmasti paljon seuraavallekin kerralle. Sieltä on myös lyhyt matka naapurivaltioihin, missä kannattaisikin vierailla jos on pidemmän ajan Prahassa. Meilläkin oli tarkoitus, mutta jostain syystä itse en käynyt missään ja Minnakin piipahti vain yhden viikonlopun Berliinissä.
     Koulu on tosiaan ollut todella itsenäistä, eli yhdeksässä viikossa oikeastaan opettaa itse itseään pienin avuin, mitä koulusta saa palautteen ja opetuksen muodossa. Ennen vaihtoa ei osannut itsekään oikein ymmärtää kuinka itsenäistä työskentely on, vaikka Michele oli siitä monesti kertonut. Koen kuitenkin, että itsenäinen työskentely sopi minulle hyvin. Ihmisiin oli kuitenkin hieman hankala tutustua koulun kautta, koska opetusta oli niin vähän, lisäksi opiskelijoiden englanti oli hyvin vähä sanaista.

Kaiken kaikkiaan huippu reissu, enkä kyllä vaihtaisi sekunttiakaan, vaikka välillä koti-ikävä alkoikin painaa! 9 viikkoa on loppujen lopuksi kuitenkin lyhyt aika elämästä, joten se kannattaa käyttää hyvin!

Kiitos ja kumarrus

Nea

3.5.17

Kuvien käsittely jatkui. Sain käsiteltyä kaikki valitsemani kuvat, mutta kun rupesin siirtämään niitä OneDriveen, huomasin, että olin tallentanut ne jotenkin väärin, eikä esikatselu enää toiminut. Kotona avatessa kuvia huomasin, että kuvat vaativat avautuakseen jonkin eri ohjelman, kuin normaalin esikatselun. Olin siis vahingossa tallentanut kuvat uuteen muotoon; "jpgmuokatut", jonka vuoksi kone ei ymmärtänyt tiedostomuotoa. Kuvia oli noin 20, joten pieni epätoivo iski siinä vaiheessa. Päätin kuitenkin hoitaa ongelman vasta koulussa, kun saisin Photoshopin käyttööni.


4.5.17

Torstaina kävimme ensimmäistä kertaa Vysehradissa. Ihan mieletön paikka! Muutama sata metriä Tanssivista Taloista etelään Vltavaa pitkin, jonka jälkeen vasemmalta lähtee jyrkät portaat ylös. Pari sataa metriä saa nousta ylös, kunnes edestä löytyy portti, jonka läpi pääsee tähän erikoiseen kaupungin osaan. Vysehradista löytyy upea uusgoottilaista aikaa edustava kirkko. Vierestä löytyy myös hautausmaa, johon on haudattu paljon paikallisia kuuluisuuksia.


8.5.17

8.5. on paikallinen pyhäpäivä, Tsekkiläiset juhlistavat toisen maailmansodan päättymistä ja voittoa natsi-Saksaa vastaan. Koulua ei siis ollut. Päätin yrittää omalla kuvalla muokata kuvat takaisin jpg-muotoon. Sain kuvat muokattua ja rupesin tekemään lopullista karsintaa kuvista. Loppujen lopuksi valokuvakirjaan tuli 42 kuvaa.

9.5.17

Lähdimme koululle viimeistelemään valokuvakirjaa, joka oli tarkoitus tehä valmiiksi. Luokassa missä olimme kirjaa työstäneet oli kuitenkin alkamassa tunti, ja Minnan työ oli tallennettu ainoastaan koneen työpöydälle, eikä onnistuttu sitä monista yrityksistä huolimatta siirtämään OneDriveen. Työtä jäi siis vielä keskiviikolle. Ehdimme onneksi muutaman tunnin tehdä hommia, joten ihan turha reissu se ei ollut.

10.5.17

Nyt voi jo sanoa, että vähiin käy ennen kuin loppuu! Valokuvakirjan palautuspäivä ja hirveä jännitys, että ehditäänkö saada varmasti valmiiksi. Onneksi kuvia ei enää tarvinnut käsitellä, InDesign:kin sujui jo yllättävän hyvin. Jäljelle jäi oikeastaan vain kuvien järjestyksen päättäminen sekä niiden nimeäminen, mitkä taisikin olla kaikista haastavimmat osat koko työssä. 😜 Olin edellisellä viikolla aloittanut jo kirjan tekemisen, mutta kuvien järjestys vaihtuikin ihan täysin, kun sain kaikki kuvat valmiiksi ja aloin niitä siinä työpöydällä pyörittelemään. Tasapainon hakeminen kuvien välillä oli myös aluksi hieman hankalaa. Kuvista löytyy teemoja, mutta jokainen kuva on kuitenkin yksilöllinen, eikä siellä ole mitään toistoja. Asettelua olisi varmasti voinut vielä miettiä pidempääkin, mutta aikaa oli rajallisesti. Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen enkä tässä ajassa varmaankaan olisi parempaan pystynyt.
     Vihdoin kuvat löysivät paikkansa ja aloin miettimään kuville nimiä. Olin jo aiemmin miettinyt, että olisi hauska nimetä kuvat biisien nimien mukaan, mutta en ollut sen enempää miettinyt biisejä etukäteen. Muutamat biisin nimet sainkin revittyä omasta päästäni, mutta loppuihin jouduin vähän googlea ja artistien biisilistoja käyttämään hyväkseni. Nimet löytyivät yllättävän nopeasti, ja keksin heti myös selityksen, että miksi nimeän kuvan minkäkin biisin mukaan; tosin, eihän taiteilijan tarvitse mitään selitellä. 😉
     Vaihto on antanut kyllä ihan hirveästi, vaikka itse opetus on ollut vähäistä, niin tämä on ollut tällainen itseopiskelu jakso, jossa on opettanut itse itseään kokeilemisen ja erehtymisen kautta. Toki myös kuvia on oppinut katsomaan eri perspektiivistä opettajien kommenttien kautta.


11.5.17

Viimeiset pyörähdykset koululla ennen näyttöä. Valitettavasti Jaroslavilla ei ollut aamulla aikaa katsoa meidän valokuvakirjoja. Sovittiin kuitenkin, että Jaroslav arvioi ja katsoo työt Miriamin kanssa, kun vaan ehtivät.
     Näytön arviointi on nyt tehty! Aikamoinen helpotus, koska tuotakin on saanut jännittää tässä pitkin viikkoja, että miten ehtii kuvata riittävästi ja riittävän hyviä kuvia (tai siis kuvienhan täytyy olla erinomaisia), käsittelyt, sekä vielä erikseen taitto, joka ei kyllä aikaisemmin ollut mitenkään hallussa. Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen. Tietysti, jos aikaa olisi ollut enemmän niin varmasti olisi voinut vielä parempaankin, mutta ajan puitteissa tämä oli parasta mitä pystyin omalla osaamisellani tuottamaan. Valokuvakirjaa selatessa huomaa, ettei alkuviikkojen kuvia kovinkaan montaa ole, joten omaan silmään ainakin kehitystä on myös kuvien kohdalla tapahtunut. Kuvien käsittelyn pidin aika neutraalina, mielestäni dokumentaarisiin kuviin ei sovi suuret muokkaukset, enkä halunnut kuvista epärealistisen näköisiä. Muutaman kuvan kohdalla jouduin miettimään, että pidänkö ne vai poistanko, koska ne olivat mielestäni hiukan tylsiä, vaikkakin erilaisia muihin kuviin nähden. Päätin kuitenkin pitää ne juurikin sen vuoksi, että kuvat olivat kokonaisuuteen hyvä lisä.              InDesigniin haluan ehdottomasti tutustua vielä lisää! Vaikka halusinkin valokuvakirjasta yksinkertaisen, niin kyllä siinä oli varmasti kyse myös siitä, että ohjelma oli alkujaan vieras.
     Nyt kun on näyttö suoritettu niin voikin nauttia viimeisen viikon (toivon mukaan) aurinkoisesta Prahasta, ennen kotiin paluuta!

Matkakamut

Vysehradin kirkko (Minnan ottama kuva)

Vltava Vysehradista kuvattuna

Sneak peek valokuvakirjaan

   

30.4.17

Tsekin vappuun kuuluu noidan polttajaiset. Suunnattiin päivällä isoon puistoon, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä keskustasta kukkulan päällä. Noidan polttamisella kuvataan talven päätöstä, ja ihmisten määrästä päätellen kyseessä on isokin juhla täällä. Niin lapset, kuin aikuisetkin olivat pukeutuneet noidiksi ja paikan päällä järjestettiin kilpailu parhaasta asusta. Paikan päällä oli myös esiintymislava, jossa kävi esiintymässä vaihtelevia artisteja.. Tarkoituksena oli kuvata ihmisiä ja tunnelmaa. Huomasin kuitenkin, että olin unohtanut muistikortin koneeseen kiinni, joten omalla kamerallani en kuvia onnistunut ottamaan. Onneksi sain lainata Minnan kameraa, kun hän ei kokenut löytävänsä juurikaan omaan aiheeseen liittyvää kuvattavaa. Tosin siitäkin loppui hyvissä ajoin akku.
   

1.5.17

Alunperin oli tarkoitus suunnata Kutna Horaan ja luukirkkoon, mutta koska 1.5. on myös Tsekeissä pyhä, niin päätimme jäädä lähistölle. Määränpää oli Petrinin kukkula, ja vaihteeksi hyvän sään ansiosta porukkaa oli paljon.
     Kuvia tuli räpsittyä jonkin verran, jossain vaiheessa alkoi kuitenkin tuntumaan, että kuviin tarvitsisi jotain uutta. En kuitenkaan keksinyt vielä mitä. Kuvia on kuitenkin oikeinkin riittävästi valokuvakirjaa varten, joten jokainen uusi kuva on vaan plussaa tai vaihtoehtoisesti karsii jonkun vähemmän hyvän pois.

2.5.17

Menimme koululle kymmeneksi käsittelemään kuvia. Hoidin jo edellisenä iltana kuvien valitsemisen ja siirsin ne OneDriveen, jottei tarvitse turhaan raahata kameraa mukana. Uusia kuvia ei tainnut tulla kuin muutama. Se ei tosin haittaa, koska edellisiäkin on vielä reilusti käsittelemättä, joten hommaa vielä riittää. Tässä olisi vielä reilu viikko aikaa saada valokuvakirja valmiiksi. Aikaa on kyllä varmasti riittävästi, mutta samalla myös tuntuu, että ei.

Ei löydy Suomesta näin omistautuneita trulleja...

Maisemat Petrinin kukkulalta, Kaarlen sillalla hieman ruuhkaa